Avatessani 16.4 tietokoneeni saapuneen postin sain yllättävän ja hämmentävän viestin Tamperelaisen päätoimittaja Jari Niemelältä. Näin : ”Sain potkut. Olisi ollut mukavaa vängertää tätä Tamperelaista julkisuutta.” Olen Tamperelaisen lukija palstalle vuosien saatossa lähetellyt kriittisiä juttujani. Viime kuukausina tiiviimmin kun Aamulehti siinä roolissa ”hyllytti ”  minut tammikuussa. Ilmoitus pani kyllä pohtimaan potkujen syitä. Mielestäni lehden sisällöllinen kiinnostavuus on vain lisääntynyt Niemelän aikana. Myös hänen omat juttunsa ovat olleet raikkaan kriittisiä ja kuitenkin täyttä factaa. Tampere on lopultakin pieni kaupunki jossa vallan avaimet keskittyvät hyvin pienelle joukolle. Kunnan virkamiesten ja poliitikkojen joukossa on herkkänokkaisia aivan vaivaksi asti. Onko jollakin mennyt niin nokka solmuun, että on ryhtynyt painostamaan lehden omistajaa päätoimittajan erottamiseen. Asian ratkaisee usein jonkin tärkeän ilmoittajan kanta. Vielä surkeampaa on jos minun julkaistut juttuni on mausteena siinä sopassa. Matti Mörttinen aivan hienosti AL:ssä 20.4 kirjoitti:” Olikohan  Niemelä loppujen lopuksi liian ammattimies ilmaisjakelujulkaisua vetämään?”

Niemelä julkaisi kaikki lähettämäni jutut ja toivoi niitä minun lähettävän. Näin oli aina. Aamulehteen olen vuosien saatossa kirjoittanut yli 200 lähinnä kunnan hallintoon -ja talouteen kohdistuvaa kritiikkiä. Pitkä tunneli on ollut ja on edelleen todella minulle järjetön hanke. Vanhusten  hoiva kaikkine elementteineen on ollut mielestäni facta -pohjalta aihe joka on ollut pidettävä esillä. Nykyinen hyllyllä oloni ei ole ainutkertaista  13 vuoteen. Niitä on ollut pari aikaisemminkin. Mielestäni olisi kuitenkin väärin syyllistää kaikki kolme Lukijalta-sivun toimittajaa. Joku oikein viisas on sanonut, että ”Jos joku asia on totta niin sen voi kertoa vaikka kirkossa.” Haluan kertoa asia niin kuin sen olen kokenut tapahtuneen ennen omaa ratkaisuani. Yksi toimittajista on Juha Lehtinen. Jokaisella kolmella on itsenäinen rajaton valta. Ensimmäinen juttuni roskakoriin klikkaus tapahtui vuoden vaihteen tienoilla. Kirjoitin erittäin myönteisen jutun kuluttaja-asiamiehen toimiston toiminnasta saamani kokemuksen perusteella. Ihmettelin kun juttua ei ollut lehdessä. Sähköpostiini Juha Lehtinen vastasi :”Aihe käsitelty kaksi kuukautta sitten”. Se nyt oli valhetta mutta antoi viestin hänen asenteestaan. Kului muutaman viikko ja Lukijalla palstalla oli juttu jossa oli kirjoittamani otsikko ja allekirjoitus mutta varsinainen teksti ei ollut minun kirjoittamani. Soitin Lehtiselle. Hän vastasi ihmettelyyni , että hänestä se oli parempi hänen kirjoittamanaan. Aamulehti järjesti auditoriossaan paneelikeskustelun Lukijalta sivun merkeissä. Myös lehden vastaava päätoimittaja oli paikalla. Juha Lehtinen toimi juontajana. Saatuani puheen vuoron niin siinä yhteydessä mainitsin edm. tapahtuneen. Muut paikalla olleet sitä tuskin noteerasivat kun hän sanoi : ”Minä taisin tehdä niin!” Seuraava tapaus vahvisti asiaa. Juha Ranta oli tullut maanantaina töihin kun tiedustelin erään kirjoitukseni perään. Ranta ei sitä löytänyt tiedostosta. Kun kykenin antamaan päivämäärän koska olin sen lähettänyt niin Ranta sai sen kaivettua esiin ja se oli lehdessä parin päivän päästä. Kohti finaalia mentiin siten,että kun olin lähettänyt mielestäni ihan kelpo  jutun niin soitin muutyaman päivän päästä Lehtiselle kysyen sen kohtaloa.Sanoin ,että jos ei kelpaa niin lähetän sen Tamperelaiseen. Hän vastasi,että parempi on kun lähetän juttusi suoraan Tamperelaiseen.Lopullinen sinetti kirjoittamiselleni tuli tammi-helmikuun vaihteessa. Olin kirjoittanut ja lähettänyt jutun .Soitin toimitukseen ja kysyin sen kohtaloa. Juha Lehtinen vastasi suunnilleen kuin äidinkielen opettaja oppilaalle: ”Eihän näitä juttuja voi julkaista. Sinä et pysy yhdessä aiheessa. Opettele valitsemaan joku aihe ja tee siitä juttu niin sillä voi olla mahdollisuuksia. Yritin kertoa ,että kuka ne 200 juttua on lukenut jotka on julkaistu. Kerroin ,että Karisto Oy kustansi ensimmäisen kirjani ,josta otettiin 6000 kappaleen painos ja ohjehinnalla myytiin 4400. Lisäksi olen kirjoittanut salanimellä 47 novellia jotka on julkaistu. Yritin vielä hädissäni kertoa,että kun Aamulehti täytti 120 v 3.12.2001 niin 400 tyrkyllä olleen jutun joukosta sivulle valikoitui minun juttuni. Ihan turhaa puhetta. Juha Lehtinen lopetti sanomalla: Jos sää otat ton asenteen niin eihän tästä mitään tule. Niin lopetin minäkin. Kirjoitin Juha Rannalle 5.2 sähköpostina kirjeen otsikolla ”Nyt viulu vaikenee”

Myönteinen yllätys minulle on ollut näitten "hiljaisten viikkojen" aikana Torin asenne. Olen saanut pari lähettämääni juttua menemään läpi. Niin toivon tapahtuvan jatkossakin.  Tamperelaisen luukun luulen sulkeutuvan. Kirkkosanomissa on ollut pari juttuani. Uskonnon sanotaan olevan vahva alueeni. Lehti on vain hengeltään henkilöstölehden tyyppinen. Se kyllä kaipaisi ulkopuolisten kirjoittajien juttuja piristyäkseen. Sitä luukkua päätoimittaja ei ole vielä avannut. 

Itselleni tämä tilanne on kiusallinen. Minä en edes pysty arvioimaan fanieni määrää. Melkoinen sen täytyy olla kun liikun kotini ulkopuolelle niin myöskin  aivan tuntemattomat ihmiset tulevat kertomaan aina lukevansa juttuni ja kysyvät miksi ei lehdessä ole ollut mitään. Yritän selvitä tilanteista jotenkin. Viime aikoina olen jo sanonut, että en kirjoita kun niitä ei julkaista. Tämän blogin avasin sen takia kun kirjoittamisen vietti on niin voimakas, että täytyy naputella aina välillä jotain.  Puolikas dekkariakin on valmiina.

Nyt voin vastata kyselijöille, että lukekaa Blogini niin asia selviää. Sinänsä aiheita kirjoittamiseen on ja tulee tulvimalla. Pormestarikysymys, kunnallisvaalit, kuntauudistus, pitkä  tunneli, tavase, Eko 2,jne.Mieluisaa olisi myös Aamulehden lukijoille kertoa missä mennään. Sivulla kirjoittelevat lähes viikottain useampikin henkilö. Heidän aiheensa ovat milloin mitäkin. Sitä en rupea selittelemään mistä tietoni minulle tulevat. Sen haluan tehdä selväksi ,että minä en soittele kenellekään. Lehtien uutisoinnin lisäksi tietoliikenne on ihan yksisuuntaista. Osa perustuu vanhoihin hyvin säilyneisiin ihmissuhteisiin. Monet  tarvitsevat ihmistä joka jaksaa kuunnella.Se on minun roolini.

Jukka Koo Salonen email: [email protected]    Blogi . www.jukkakoosalonen.com